torstai 10. elokuuta 2017

AAMUPALA KAHVILASSA

Haluttiin startata Helin kanssa tää viikko hieman spessummin, sillä no miksi ei? Päädyttiin sitten maanantaina aamupalalle kahvilaan ja sen jälkeen asukuvailemaan. Asukuvien saldoa tulossa kunhan saan käyty sen kuvakasan läpi. Ne kerrat kun olen nauttinut aamupalaa kahvilassa ovat olleet jotain lomamatkoja/lentokenttäaamiaisia tms. Sanoinkin Helille, että oon aina miettinyt sitä, miten ihmiset ehtivät keskellä tavallista arkiviikkoa aamupalalle kahvilaan, mutta no vapaapäivinähän se onnistuu. :D Oli kyllä todella piristävää syödä aamupala muualla kuin kotona pöydän ääressä. Meidän aamupalapaikkana toimi Mimosa, sillä oltiin molemmat löydetty netin uumenista kehuja kyseisestä paikasta.





Ei tällaista hirveän usein voi tehdä, sillä aamupala maksoi 6,50, mikä oli mun mielestä vähäsen kallis, siihen nähden että tarjolla oli puuroa, pikkukroissantteja, sekä sämpylää. Leivän päälle oli sitten juustoa, tomaattia ja kurkkua. Kahvia ja mehua oli kyytipojaksi. Mimosan aamupala oli todella basic. Olin lukenut netistä kehuja Mimosan aamupalasta, joten mun odotukset olivat ehkä hitusen liian korkeat, sillä kyllä tota valikoimaa katsoi vähän silleen hmm... Esim Linkosuon Siilinkari-kahvilassa aamiainen maksaa 8,80, ja ainakin viime vuoden muistikuvien mukaan tarjonta oli runsaampaa. Toi puuro oli kyllä törkeen hyvää, pehmeää ja täyteläistä. <3 Mun puurosta tulee aina jotenkin tosi tönkköä liisteriä, ei suinkaan tollasta pehmosta. Noi siemenet piristivät puuroa, ja oonkin nyt tän viikon ajan heittänyt puuron sekaan kaapissa lojuneita siemeniä ja omenahilloa. Kyllä toimii toi yhdistelmä, ja luultavasti se puurokin siitä paranee, jos treenaa. Plussaa tulee kyllä jättikokoisista kahvikupeista ja siitä, että kahvia sai santsata♥


Kyllä tuolla kupissa on vielä tilkka kahvia jäljellä, joten ei me tyhjän kupin kanssa otettu tuollaista kuvaa! Aamupalalle en ehkä enää menisi Mimosaan, paitsi jos pelkän puuro & kahvi- kombon saisi edullisemmin. En tiedä saako. Mimosan brunssia haluaisin kyllä kokeilla joskus. Ehdottomasti voin mennä tonne ihan vaan kaffelle, sillä miljöö oli todella kiva, ja vitriinissä olevat herkut olivat herkullisen näköisiä. Onko joku siellä kenties koittanut Mimosan brunssia? Entäpä ootteko käyneet kahvilassa aamupalalla, jos ootte niin missä on paras aamupala? Saa ilmiantaa myös ihan minkä tahansa kaupungin aamupalan♥

sunnuntai 6. elokuuta 2017

TP: AJATUKSIA KATEUDESTA

Moikka moi! Tän kuun tiimipostauksen aiheeksi valikoitui kateus, mikä on mun mielestä aiheena erittäin mielenkiintoinen. Koitan tässä postauksessa tehdä pelkän pintaraapaisun aiheeseen, sillä muuten tästä tulisi lukioesseen pituinen teksti.

Lähdettiin kerran Helin kanssa kaffella pohtimaan tätä aihetta, ja molemmilla tuli kateudesta todella negatiiviset vibat. Mietittiin molemmat sitä, että pakkohan tuossa on olla muitakin puolia kuin se, että toivoo toiselle pahaa ja täyttyy negatiivisista ajatuksista. Mä aloin heti googlettelemaan kateuteen liittyviä artikkeleita, ja niiden lukeminen oli kyllä todella avartavaa, sillä mulle tuli moniakin ahaa-elämyksiä.


Aivan varmasti jokainen on joskus kateellinen jollekulle jostakin, eikä siinä ole mun mielestä mitään pahaa, sillä kateus kertoo, että asia on sulle merkityksellinen. Talouselämän artikkelissa sanotaan, että kateuden kohteiltaan voi oppia, sillä siinä samalla huomaa, että jokin asia tai taito on itselle merkityksellinen. (klik) Mun kateus ei ole mitenkään pahansuopaa, sillä omasta mielestäni osaan iloita siitä, jos joku saavuttaa jotain hienoa esimerkiksi urheilussa tai ostaa itselleen jotain uutta. Eihän se multa ole pois. Mä kyllä tunnen pienen kateuden piston sydämessäni, jos joku ratsastaja on todella taitava. Mä itse haluaisin jatkaa ratsastusta ja olla taitava siinä, joten myönnän katsovani taitavia ratsastajia kadehtien, sillä mua harmittaa se, että lopetin kyseisen harrastuksen, enkä jatkanut sitä. Eihän se vieläkään myöhäistä ole, mutta ainakaa tällä hetkellä niin kalliin harrastuksen aloittamine ei ole mahdollista. No mutta tästä päästäänkin kömpelöä aasinsiltaa (taino selkää,, kuten mä joskus lapsena sanoin) pitkin siihen, miten mä itse käsittelen sitä kateuden tunnetta.

Otetaan taas esimerkiksi toi ratsastus, kun siitä nyt alettiinkin puhumaan. Mä tiedän erään yläasteella olevan törkeän taitavan ratsastajan. Hän on mua miljoona kertaa taitavampi, ja katson aina hänen ratsastustaan hieman kateellisena, sillä musta olisi hienoa olla yhtä taitava. Jokaikinen kerta mietin, että "hitto kun osais itsekin tehdä ton, tai saisinpa hevosen kulkemaan noin" Nyt keväällä mä kävin läheisen tallin takaisin ratsaille- päivässä. Päivä oli ihana ja mä imin oppia ihan hulluna, sillä mun halu kehittyä oli niin suuri. Sama homma on esimerkiksi valokuvaamisen ja kirjoittamisen kanssa. Mä katson todella monia blogeja kadehtien, sillä kuvat ovat niin taidokkaita, ja teksti on sujuvaa. Tiedän, että voin harjoittelulla päästä samaan, ja juurikin siksi mun mielestä olisi tärkeää tunnistaa ja myöntää se oma kateutensa, sillä kateudessa on paljon energiaa, jonka voi käyttää hyödyllisesti. Itseään voi kehittää sen avulla. Mun mielestä kateus pistää kivasti itsetutkiskelemaan ja tekemään töitä niiden omien tavoitteiden eteen. Sellainen positiivinen kateus on ihan jees, mutta jos siihen liittyy muiden haukkumista, vähättelyä ja eristämistä ei homma enää ookaan ihan ookoo tolalla, vaan silloin pitää kurkata peiliin ja alkaa pohtimaan esimerkiksi sitä missä kunnossa se oma itsetunto on.


Taloussanomien artikkelissakin sanotaankin, että toisinaan kateus voi pukeutua juurikin ihailuun, jolloin ensin tunnetaan pienen pieni hetki kateutta, ja sen jälkeen tunne muuttuu ihailuksi toisen taitoa tai saavutusta kohtaan. Mun kateus on siis juurikin tuota yllämainittua. Useimmiten mä tunnen kateutta juurikin jotain tiettyä taitoa kohtaan. Materiasta mä en ole kateellinen, sillä tiedän sen, että säästämällä voin aivan yhtä hyvin ostaa sen Vuittonin laukun ja lompakon. Kateus on oikeasti todella jännä tunne, sillä luultavasti jokainen tuntee kateutta jollain tasolla, mutta sitä ei ole järin sopivaa myöntää. Useimmiten sitä ei myönnetä juurikaan sen vuoksi, että se mielletään olotilaksi, jossa toivotaan toiselle pahaa. Ja no sitähän se on pahimmillaan. Mun mielestä jotkut keskustelupalstat ovat hyvä esimerkki siitä negatiivisesta kateudesta. Siitä negatiivisuudesta ei ole hyötyä yhtään kellekään- ei edes sille kateelliselle. Mun mielestä on kuitenkin ihan jees myöntää, että on jostain asiasta kateellinen, sillä silloin siitä saattaakin saada uutta energiaa. Mitä fiiliksiä kateus herättää sussa? Entä ootko sä kateellinen jollekulle jostakin?

Huh sainpas pidettyä tän suhteellisen lyhyenä tekstinä, vaikka juttua olisi kyllä vieläkin tullut. Kiitos muuten ihan super paljon. kun jaksatte aina kommentoida, vaikka näitä postauksia on viime aikoina tullut suhteellisen harvoin. Ootte huippuja♥

Heli | Jenny | Krissu | Sini

tiistai 1. elokuuta 2017

SYKSYN ODOTTELUA

Kyllä vain mä täällä jo odottelen tota tulevaa syksyä. Yleensä koitan toteuttaa sellaista elä hetkessä-filosofiaa, enkä haikailisi liiaksi tulevaa. En haikailisi niitä vapaapäiviä, viikonloppua, vaan koittaisin nauttia jokaisesta päivästä täysin siemauksin. Tällä hetkellä mä en kuitenkaan voi sille mitään, että lähestyvä syksy saa mut todella innostuneeksi. Mulla on alkusyksyksi paljon kaikkea kivaa puuhaa tulossa, kun on jotain opiskeluihin liittyviä infojuttuja, mutta myös kesätyöt jatkuvat sinne syyskuulle saakka.

Mä innostuin tulevasta syksystä niin paljon, että suuntasin pari viikkoa sitten kalenteriostoksille ja kotiutin tämän ihanuuden. Mulla on ollut vuosia sellainen kaupunkimaisemalla varustettu kalenteri, mutta oon aina kironnut sitä, kun siinä se sisällys on väärinpäin. Mä pidän siitä, että päivät ovat allekkain, ja viivat ovat vaakatasossa. Monen vuoden ajan oon ostanut kalentereita, joissa noi viivat ovat mun makuun väärinpäin, eli siis päivät ovat vierekkäin ylhäällä. On se vaan tarkkaa... :'D Mä aloin ihan innoissani täyttämään tota kalenteri jo silloin pari viikkoa sitten, ja eilen sain korkata sen virallisesti käyttöön! Tossa on todella paljon muistiinpanosivuja, mikä on mun mielestä hyvä juttu, sillä usein kirjottelen kalenteriin postausideoita ja kuvattavia asioita. Tilaa siis tarvitaankin. Toinen kalenterivaihtoehto olisi ollut ekologinen kierrätyspaperista valmistettu kalenteri, mutta siinäkin päivät olivat mun makuun väärinpäin, eikä muistiinpanotilaa ollut läheskään yhtä paljon kuin tässä. Täytyy toivoa, että ensi vuodeksi olisi myös toisenlaisia ekologisia kalentereita! Onko siellä muuten muita, jotka tykkäävät siitä, että kalenterissa noi päivät ovat tuolla tavalla, vai onko se sulle oikeastaan ihan sama? Ton kalenterin ainoa miinuspuoli on se, että see on todella paksu, mutta eiköhän se kuitenkin sinne laukkuun mahdu.



Vielä kun syksyn kalenteri ei ole ollut kauaa käytössä, voidaan palata takaisin tämän kesän pariin ja pohtia sitä, miksi mä odotan sitä syksyä. Yksi syy on ehdottomasti se, että tää kesä ei oo ollut mitenkään erityinen. Mun kesä on pyörinyt kesätöiden ympärillä, mikä sinällään on ihan luonnollinen asia, mutta esimerkiksi vapaapäivinä en oo tehnyt mitään sen kummempaa kuin muutenkaan. Mun vapaat ovat useimmiten olleet keskellä viikkoa, eikä aina esim kellään kaverilla oo silloin ollut vapaata/ kaverit eivät ole olleet täällä Tampereella. Oon siis saattanut käydä esim keskustassa kaffella, mutta en oo tehnyt mitään reissuja toiseen kaupunkiin, sillä no se vaatisin sen, että jollain toisella olisi vapaat samaan aikaan, ja useimmiten on menty vähän ristiin. :'D Töiden osalta mun kesä on ollut ihan huippu, enkä vaihtaisi tota kesätyöpaikkaa mihinkään, mutta vapaapäivien osalta suoraan sanottuna tylsä. Ei nyt tietenkään kaikkien vapaiden, sillä onhan mulla ollut tekemistä. Mutta suurin osa niistä vapaapäivistä on kuitenkin ollut melko tylsiä.

Eli tiivistettynä mulla on huono omatunto siitä, että en oo elänyt kesää niin kuin sitä kuuluisi elää. Mun oli yhdessä vaiheessa pakko pitää muutama someton päivä, sillä jotenkin se instan ja snäpin kattominen sai fiiliksen todella alas. Tuntui siltä, että kaikki muut tekevät hirveästi kaikkea ja käyvät päiväreissuilla, mökeillä, festareilla, yöuinneilla sun muilla, ja itse vietin vapaapäivää kotona siivoten ja kokaten. Haha perus arkea siis. Mä ootan sitä syksyä sen vuoksi, että silloin on ns.sallittua olla vaan kotona ja rauhoittua kesän jäljiltä. Toisaalta tylsien vapaapäivien vuoksi mä oon nauttinut ihan eritavalla niistä vapaista, kun joku on tullut tänne yöksi tai on ollut jotain muuta kivaa tekemistä, mutta kuitenkin se harmittaa, ettei kesällä tullut tehtyä sen kummemmin mitään. Mä oon kuitenkin luonteeltani sellainen, että kaipaan niitä menoja yhtälailla kun niitä rentoja kotipäiviäkin. Molempia pitää olla sopivassa suhteessa, mutta nyt tylsiä vapaapäiviä on ollut enemmän. Mä tiedän, että itsehän ne menot pitäisi järjestää ja sopia, mutta useimmiten mä halua menoihin seuraa, sillä onhan se aina kiva tehdä ja kokea kaikkea jonkun kanssa. Mun mielestä yksi vuorotyön miinuspuoli onkin se, että vapaat saattavat olla usein keskellä viikkoa, ja se on sitten osaksi tuurista kiinni, että sattuuko jollakulla toisella olemaan samaan aikaan ne vapaat.

Vaikka noi kappaleet olivatkin hieman negatiivisia, en vaihtaisi tätä kesää mihinkään. Työpaikka on ollut huippu, ja oon tutustunut siellä ihan mahtaviin ihmisiin, joita tulee tän kesän jälkeen ihan kauhea ikävä♥ Mä en oikeesti voi uskoa, että mulla on töitä jäljellä enää about neljä viikkoa! Voisko kesätyöt muuttua syksy- ja talvitöiksi? No mutta joo toi oli enemmänkin tollaista tajunnanvirtahöpöttelyä. Ehkä hieman negatiivista, mutta ainakin todenmukaista
.
Ainiin mulla on nyt ollut kahdeksan päivän työputki, joka loppuu tänään. Ton työputken vuoksi täällä blogissa on jälleen kerran ollut hiljaista, sillä kummasti ne työpäivät ovat ottaneet veronsa iltaisin. Parin viikon kuluttua mulla alkaa olla aikalailla pelkkiä iltavuoroja, joten silloin ehdin ehdottomasti kirjoitella enemmän postauksiakin. Mä nimittäin en saa itsestäni mitään blogiin liittyvää irti iltaisin, ja siksi kuvaan ja kirjoitan aina aamulla sekä päivällä. Ihanaa viikon jatkoa just sulle♥ Mä hautaudun nyt sänkyyn ja suuntaan huomenna kohti kotikotia!




keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

MIKSI OLEN HURAHTANUT LUONNONKOSMETIIKKAAN?

Lupailin joskus tossa syksyllä tehdä postauksen luonnonkosmetiikkaan liittyen ja avata siinä tarkemmin sitä, miksi mä oikeastaan teen tätä mun pikku projektia. Miksi mä siis vaihdan mun kosmetiikkaa synteettisestä kosmetiikasta luonnonkosmetiikkaan? Synteettinen kosmetiikka tarkoittaa siis ei-luonnonkosmetiikkatuotteita.







Todella usein netissä törmää siihen vastakkainasetteluun, jossa osapuolet ovat synteettinen "tavallinen"kosmetiikka vs. luonnonkosmetiikka. Mä en itse halua asettaa näitä vastakkain, vaikka liputankin luonnonkosmetiikan puolesta. Jokainen käyttäköön sitä kosmetiikkaa, joka sopii parhaiten omiin tarpeisiin ja/tai elämänarvoihin. Tässä postauksessa mä siis kerron muutamia syitä sille, miksi koen luonnonkosmetiikan sopivan mulle parhaiten. En tässä postauksessa keskity siihen, miten kiinnostuin luonnonkosmetiikasta, sillä tästä tulis muuten ihan kauhea kilometripostaus. :D Katotaan, että palailenko siihen aiheeseen myöhemmin. Mulla on vielä todella paljon ns tavallista kosmetiikkaa kaapeissa, sillä mun kaikki luomivärit, huulipunat, poskipunat, aurinkopuuterit sun muut ovat ihan peruskosmetiikkaa. Varsinkin joulun alla paketeista paljastui muutamia dödöjä ja meikkejä, jotka eivät siis olleet luonnonkosmetiikkaa. Mä vaihdan mun tuotteita luonnonkosmetiikkaan sitä mukaan, kun ne loppuvat, mutta aika paljon esim hiusten- ja ihonhoitotuotteita oon vaihtanut luonnonkosmetiikkaan. Mutta joo mä lopetan aloituksen nyt tähän, jotta päästään joskus asiaankin!

Ei eläinkokeita. Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ei ole testattu eläimillä. Eläinkokeet ovat sellainen viidakko, että en ole enää perillä siitä, mikä merkki niitä käyttää ja mikä ei ja missä maassa ja häh. On muuten monia pieniä luonnonkosmetiikkayrityksiä, joilla ei ole varaa ostaa sertifikaattia, mutta tuotteet kuitenkin täyttävät sertifikaatin ehdot.

Kemikaalikuorma omassa kropassa ja ympäristössä vähenee. Joku kemian suhteen viisaampi voi valaista mua tarkemmin näihin kemiajuttuihin liittyen, mutta mun mielestä osassa synteettisestä kosmetiikassa on niin paljon kaikkea turhaa, kuten mikromuoveja.

Ylipäätään ympäristön hyvinvointi on mulla se syy numero yksi, miksi suosin luonnonkosmetiikkaa. Synteettisessä kosmetiikassa on muun muassa yllä mainittuja mikromuoveja, jotka päätyvät vesistöihin ja pahimmassa tapauksessa sieltä kalojen kautta takaisin sun ruokalautaselle. Ei mitenkään järin houkuttelevaa. Mikromuovit jäävät meriin lillumaan, eivätkä katoa niistä koskaan. Toi on mun mielestä jotenkin todella ahdistava ajatus. Tietenkään kaikki kosmetiikkatuotteet eivät sisällä mikromuoveja, mutta luonnonkosmetiikkaa ostaessa tietää ainakin sen, että niitä ei ole.

Esimerkiksi aurinkorasvojen UV-filtterit haalentavat korallien värejä. Tää on mun mielestä vähän hankala homma, sillä auringolta suojautuminen on tärkeää, mutta tekee niin pahaa lukea uutisia koralleihin liittyen. Luennonkosmetiikankin puolelta löytyy aurinkosuojia, mutta niitä en ole vielä testannut. Alhaalta löytyy Tiede-lehden artikkeli, joka liittyy koralleihin. Siinä oli niin paljon asiaa koralleihin liittyen, että en tiennyt, mitä sieltä olisi kannattanut poimia tähän. :D

Mä haluan tukea kotimaista. Luonnonkosmetiikan puolelta löytyy monia pieniä suomalaisia firmoja, ja mä tykkäänkin suosia myös luonnonkosmetiikassa näitä suomalaisia firmoja, kuten Flowta. Muutenkin koitan suosia luonnonkosmetiikassa lähellä valmistettuja tuotteita, sillä loppupeleissä mun mielestä ei ole kauhean ekologista ostaa esim jenkeistä Suomeen kuljetettua luonnonkosmetiikkaa. Tai siis mun mielestä siinä mennään plusmiinusnolla-tilanteeseen, jossa tuote on ympäristölle jees, mutta pitkä kuljetusmatka sitten vesittää sen päästöillään. Olisi mielenkiintoista saada selville, että miten kosmetiikkaa kuljetetaan Suomeen. Tuleeko se lentäen vai laivalla?

Hyvä fiilis!♥ Mulle itselleni tulee hyvä fiilis siitä, kun käytän luonnonkosmetiikkaa, ja eikös meikkaamisesta ja ihonhoidossa se ole tärkeää♥ Käytä siis niitä tuotteita, jotka saavat sulle hyvän fiiliksen aikaiseksi. Olivat ne sitten niin sanotusti sitä peruskosmetiikkaa tai luonnonkosmetiikkaa. Heitän tohon alle vielä muutamia uusisia ja linkkejä aiheeseen liittyen, jos joku vaikka haluaa lueskella lisää :')


http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/onko_meilla_varaa_menettaa_koralliriutat_

http://utain.uta.fi/uutiset/kosmetiikan-mikromuovit-ovat-merten-kauhu

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/11/luonnonmukainen-ihonhoito-kunnioittaa-ihmista-ja-luontoa

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/842698/Arkipaivan+kosmetiikka+rasittaa+ymparistoa

https://yle.fi/uutiset/3-6757478

Kerro ihmeessä sun fiiliksistä luonnonkosmetiikkaa kohtaan! Ootko koittanut jotain tuotteita? Jos oot, mitä pidit? Jos et oo, haluaisitko kokeilla jotain tuotetta? Myös omia luonnonkosmetiikkasuosikkeja saa vinkkailla <3