tiistai 5. syyskuuta 2017

PIENI BLOGIHILJAISUUS MUTTA EI SOMEHILJAISUUS

Hellouu! Blogissa on taas ollut pientä hiljaisuuden poikasta, sillä viime viikko on meni fukseillessa. Meillä on ollut paljon kaikkea tapahtumaa ja häppeninkiä, ja sitten mulle iski stressi tän syksyn kursseihin ja muutenkin valinnaisiin opintoihin liittyen. Haha perus, että vedän tässä vaiheessa syksyä stressilevelit ihan täysille, vaikka asioista ei vielä tarttisi niin suurta stressia ottaa. Mutta joo fuksiviikko oli kyllä enemmän kuin jees, sillä meidän tuutorit olivat keksineet kaikkea kivaa tekemistä meille. Onko siellä muita, jotka ovat tässä syksyllä palailleet koulunpenkille?


Onnistuin nappaamaan sen perinteisen syysflunssan, eikä lauantain työvuoro juurikaan helpottanut oloa. Alkuviikko on mennyt jotenkin vähän nuutuneena, joten nyt olisin ihan superkiitollinen kaikista flunssankarkotusvinkeistä♥
Tänne blogiin saattaa nyt muutaman viikon sisään tulla silleen suhteellisen hitaalla tahdilla postauksia, koska musta tuntuu siltä, että käyn jotenkin ylikierroksilla kaiken uuden kanssa. Mulla luultavasti menee se pari viikkoa, jotta totun taas  koulunkäyntiin, koska viime vuosi avoimessa ei ollut mitenkään täysipäiväistä opiskelua. Mulla oli kuitenkin koko vuodeksi vain viisi kurssia. Mutta joo jos haluat pysyä kärryillä mun tekemisistä, niin kannattaa ottaa varsinkin mun snäppi (anniina_mikaela) haltuun, sillä mä päivittelen sitä suhteellisen usein. Instan kanssa mä oon nyt yrittänyt tsempata, sillä nyt on pakko myöntää, etten ole siellä kovinkaan aktiivinen. Selailen sitä kyllä päivittäin, mutta se kuvien lisäily on  joskus hieman hitaanpuoleista. Mutta koitan nyt senkin kanssa hieman tsempata!  Ja mun insta on tosiaan anniina_mikaela.  Kiinnostaisiko teitä muuten kouluun liittyät postaukset, entäpä millaiset mahdollisesti?


sunnuntai 20. elokuuta 2017

PIKAREISSU ÄHTÄRIIN

Tää viikko alkoi ihanasti, kun päätettiin maanantaina ottaa ja lähteä Ähtäriin yöksi. Varattiin Ähtärin leirintäalueelta pikkuinen mökki, jossa yövyttiin maanantain ja tiistain välinen yö. Tiistaina mentiin sitten eläinpuiston puolelle katselemaan ja kiertelemään. Mä jätin tarkoituksella kameran autoon, sillä mulla ei ollut sellainen olo, että olisin jaksanut kierrellä kameran kanssa siellä. Joskus on kiva mennä ilman kameraa, vaikka kuvien ottaminen onkin parhautta! Tän postauksen kuvat otin maanantaina, kun kierreltiin illalla leirintäalueella.








Muutama postaus taaksepäin mä puhuin siiä, miten kesä on sujahtanut ohi, enkä mä ole oikein kerinnyt käydä missään. Se harmitti mua, sillä kesäinen Suomi on  todella kaunis. Silloin mietin, että olisi ollut kiva nauttia muidenkin paikkojen kuin Tampereen kesäisestä tunnelmasta. Tamperekin on kyllä kaunis (kesä)kaupunki, ja olenkin kesän aikana tutustunut kotikaupunkiini paremmin.♥ Ja ehdinhän mä sitten loppujen lopuksi piipahtaa muuallakin! Oli niiin kivaa ajella kohti Ähtäriä ja katsella kauniita maisema, vesistöjä ja pieniä kyliä, joiden läpi ajeltiin. Ensi kesälle jokin pidempi road trip, kiitos!





Maanantaina me tehtiin visiitti myös Tuuriin, jossa mä olen käynyt vain kerran ennen tota reissua. Mulla ei ollut silleen mitään ostoslistalla, eikä oikeastaan edes tehnnyt mieli shoppailla sieltä mitään sen kummempaa. Ostettiin yksi uusi lakana, ja sitten...mukaan lähti Game of thronesin ensimmäinen tuotantokausi. Siis tota sarjaa on hehkutettu niiiin paljon, ja huh mikä hypetys siitä uusimmasta kaudesta olikaan. Meistä kumpikaan ei ole katsonut kyseistä sarjaa, joten ollaan tultu hieman myöhässä tämän villityksen kanssa. Mä spottasin hyllystä viimeisen kappaleen ensimmäisen tuokkarin bokseja. Otin sen käteen ja näytin sitä A:lle. Jotenkin olin niin rähmäkäpälä, että onnistuin tiputtamaan sen boksin hyllyjen väliin. Mä muistan edelleen A:n ilmeen, kun hän kysyi multa, että olihan siellä toinenkin kappale...Haha onneksi A sai kuin saikin ongittua boksin sieltä hyllyjen välistä, sillä katsottiin ensimmäinen tuokkari tän viikon aikana ja eilen aloitettiin toinen. 

Mitäs te ootte puuhailleet viime aikoina?♥ 

torstai 10. elokuuta 2017

AAMUPALA KAHVILASSA

Haluttiin startata Helin kanssa tää viikko hieman spessummin, sillä no miksi ei? Päädyttiin sitten maanantaina aamupalalle kahvilaan ja sen jälkeen asukuvailemaan. Asukuvien saldoa tulossa kunhan saan käyty sen kuvakasan läpi. Ne kerrat kun olen nauttinut aamupalaa kahvilassa ovat olleet jotain lomamatkoja/lentokenttäaamiaisia tms. Sanoinkin Helille, että oon aina miettinyt sitä, miten ihmiset ehtivät keskellä tavallista arkiviikkoa aamupalalle kahvilaan, mutta no vapaapäivinähän se onnistuu. :D Oli kyllä todella piristävää syödä aamupala muualla kuin kotona pöydän ääressä. Meidän aamupalapaikkana toimi Mimosa, sillä oltiin molemmat löydetty netin uumenista kehuja kyseisestä paikasta.





Ei tällaista hirveän usein voi tehdä, sillä aamupala maksoi 6,50, mikä oli mun mielestä vähäsen kallis, siihen nähden että tarjolla oli puuroa, pikkukroissantteja, sekä sämpylää. Leivän päälle oli sitten juustoa, tomaattia ja kurkkua. Kahvia ja mehua oli kyytipojaksi. Mimosan aamupala oli todella basic. Olin lukenut netistä kehuja Mimosan aamupalasta, joten mun odotukset olivat ehkä hitusen liian korkeat, sillä kyllä tota valikoimaa katsoi vähän silleen hmm... Esim Linkosuon Siilinkari-kahvilassa aamiainen maksaa 8,80, ja ainakin viime vuoden muistikuvien mukaan tarjonta oli runsaampaa. Toi puuro oli kyllä törkeen hyvää, pehmeää ja täyteläistä. <3 Mun puurosta tulee aina jotenkin tosi tönkköä liisteriä, ei suinkaan tollasta pehmosta. Noi siemenet piristivät puuroa, ja oonkin nyt tän viikon ajan heittänyt puuron sekaan kaapissa lojuneita siemeniä ja omenahilloa. Kyllä toimii toi yhdistelmä, ja luultavasti se puurokin siitä paranee, jos treenaa. Plussaa tulee kyllä jättikokoisista kahvikupeista ja siitä, että kahvia sai santsata♥


Kyllä tuolla kupissa on vielä tilkka kahvia jäljellä, joten ei me tyhjän kupin kanssa otettu tuollaista kuvaa! Aamupalalle en ehkä enää menisi Mimosaan, paitsi jos pelkän puuro & kahvi- kombon saisi edullisemmin. En tiedä saako. Mimosan brunssia haluaisin kyllä kokeilla joskus. Ehdottomasti voin mennä tonne ihan vaan kaffelle, sillä miljöö oli todella kiva, ja vitriinissä olevat herkut olivat herkullisen näköisiä. Onko joku siellä kenties koittanut Mimosan brunssia? Entäpä ootteko käyneet kahvilassa aamupalalla, jos ootte niin missä on paras aamupala? Saa ilmiantaa myös ihan minkä tahansa kaupungin aamupalan♥

sunnuntai 6. elokuuta 2017

TP: AJATUKSIA KATEUDESTA

Moikka moi! Tän kuun tiimipostauksen aiheeksi valikoitui kateus, mikä on mun mielestä aiheena erittäin mielenkiintoinen. Koitan tässä postauksessa tehdä pelkän pintaraapaisun aiheeseen, sillä muuten tästä tulisi lukioesseen pituinen teksti.

Lähdettiin kerran Helin kanssa kaffella pohtimaan tätä aihetta, ja molemmilla tuli kateudesta todella negatiiviset vibat. Mietittiin molemmat sitä, että pakkohan tuossa on olla muitakin puolia kuin se, että toivoo toiselle pahaa ja täyttyy negatiivisista ajatuksista. Mä aloin heti googlettelemaan kateuteen liittyviä artikkeleita, ja niiden lukeminen oli kyllä todella avartavaa, sillä mulle tuli moniakin ahaa-elämyksiä.


Aivan varmasti jokainen on joskus kateellinen jollekulle jostakin, eikä siinä ole mun mielestä mitään pahaa, sillä kateus kertoo, että asia on sulle merkityksellinen. Talouselämän artikkelissa sanotaan, että kateuden kohteiltaan voi oppia, sillä siinä samalla huomaa, että jokin asia tai taito on itselle merkityksellinen. (klik) Mun kateus ei ole mitenkään pahansuopaa, sillä omasta mielestäni osaan iloita siitä, jos joku saavuttaa jotain hienoa esimerkiksi urheilussa tai ostaa itselleen jotain uutta. Eihän se multa ole pois. Mä kyllä tunnen pienen kateuden piston sydämessäni, jos joku ratsastaja on todella taitava. Mä itse haluaisin jatkaa ratsastusta ja olla taitava siinä, joten myönnän katsovani taitavia ratsastajia kadehtien, sillä mua harmittaa se, että lopetin kyseisen harrastuksen, enkä jatkanut sitä. Eihän se vieläkään myöhäistä ole, mutta ainakaa tällä hetkellä niin kalliin harrastuksen aloittamine ei ole mahdollista. No mutta tästä päästäänkin kömpelöä aasinsiltaa (taino selkää,, kuten mä joskus lapsena sanoin) pitkin siihen, miten mä itse käsittelen sitä kateuden tunnetta.

Otetaan taas esimerkiksi toi ratsastus, kun siitä nyt alettiinkin puhumaan. Mä tiedän erään yläasteella olevan törkeän taitavan ratsastajan. Hän on mua miljoona kertaa taitavampi, ja katson aina hänen ratsastustaan hieman kateellisena, sillä musta olisi hienoa olla yhtä taitava. Jokaikinen kerta mietin, että "hitto kun osais itsekin tehdä ton, tai saisinpa hevosen kulkemaan noin" Nyt keväällä mä kävin läheisen tallin takaisin ratsaille- päivässä. Päivä oli ihana ja mä imin oppia ihan hulluna, sillä mun halu kehittyä oli niin suuri. Sama homma on esimerkiksi valokuvaamisen ja kirjoittamisen kanssa. Mä katson todella monia blogeja kadehtien, sillä kuvat ovat niin taidokkaita, ja teksti on sujuvaa. Tiedän, että voin harjoittelulla päästä samaan, ja juurikin siksi mun mielestä olisi tärkeää tunnistaa ja myöntää se oma kateutensa, sillä kateudessa on paljon energiaa, jonka voi käyttää hyödyllisesti. Itseään voi kehittää sen avulla. Mun mielestä kateus pistää kivasti itsetutkiskelemaan ja tekemään töitä niiden omien tavoitteiden eteen. Sellainen positiivinen kateus on ihan jees, mutta jos siihen liittyy muiden haukkumista, vähättelyä ja eristämistä ei homma enää ookaan ihan ookoo tolalla, vaan silloin pitää kurkata peiliin ja alkaa pohtimaan esimerkiksi sitä missä kunnossa se oma itsetunto on.


Taloussanomien artikkelissakin sanotaankin, että toisinaan kateus voi pukeutua juurikin ihailuun, jolloin ensin tunnetaan pienen pieni hetki kateutta, ja sen jälkeen tunne muuttuu ihailuksi toisen taitoa tai saavutusta kohtaan. Mun kateus on siis juurikin tuota yllämainittua. Useimmiten mä tunnen kateutta juurikin jotain tiettyä taitoa kohtaan. Materiasta mä en ole kateellinen, sillä tiedän sen, että säästämällä voin aivan yhtä hyvin ostaa sen Vuittonin laukun ja lompakon. Kateus on oikeasti todella jännä tunne, sillä luultavasti jokainen tuntee kateutta jollain tasolla, mutta sitä ei ole järin sopivaa myöntää. Useimmiten sitä ei myönnetä juurikaan sen vuoksi, että se mielletään olotilaksi, jossa toivotaan toiselle pahaa. Ja no sitähän se on pahimmillaan. Mun mielestä jotkut keskustelupalstat ovat hyvä esimerkki siitä negatiivisesta kateudesta. Siitä negatiivisuudesta ei ole hyötyä yhtään kellekään- ei edes sille kateelliselle. Mun mielestä on kuitenkin ihan jees myöntää, että on jostain asiasta kateellinen, sillä silloin siitä saattaakin saada uutta energiaa. Mitä fiiliksiä kateus herättää sussa? Entä ootko sä kateellinen jollekulle jostakin?

Huh sainpas pidettyä tän suhteellisen lyhyenä tekstinä, vaikka juttua olisi kyllä vieläkin tullut. Kiitos muuten ihan super paljon. kun jaksatte aina kommentoida, vaikka näitä postauksia on viime aikoina tullut suhteellisen harvoin. Ootte huippuja♥

Heli | Jenny | Krissu | Sini